Lentoaseman tunnelma

Asuin koko lapsuuteni aivan Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä. Saatoimme mennä vanhempieni kanssa lentoasemalle vain kahville. Kaipaan noita aikoja. Silloin lentoasemalla pääsi valtavien ikkunoiden äärelle katselemaan kiitoradalla rullaavia koneita. Nykyään sille puolelle pääsee vain matkustaessaan, ellei sitten satu olemaan töissä lentoasemalla. Olin nuorena itsekin monta kesää töissä siellä, siivoamassa. Homma ei tietenkään ollut mitenkään päätä huimaavan hohdokasta, mutta sain siitä rahaa, ja mikä parasta, viihdyin lentoasemalla.
Tähän ikään mennessä on tullut jo muutamakin lentoasema nähtyä, mutta pidän edelleen eniten Helsinki-Vantaasta. Se on sopivan pieni ja kodikas, mutta samalla myös tarpeeksi suuri. En tiedä mikä lentoasemassa niin kovasti viehättää. Kun astuu sisään suureen, avaraan ja korkeaan aulaan, tulee heti sellainen tunne, että on tapahtumassa jotain erilaista. Tunne siitä, kuin olisi lähdössä jonnekin tuntemattomaan. Tunne johtuu varmasti siitä, että lentoasemalta lähtee koneita niin moneen kaukaiseen paikkaan, on vain muutaman askeleen päässä portista, josta astuessaan pääsee Thaimaaseen. Lentoasemalla myös kaikki ovat tasavertaisia; kaikki ovat matkustamassa jonnekin, lähemmäs tai kauemmas. Jännitys tuntuu ilmassa. Lentoasema myös tuoksuu tietynlaiselle. En osaa sitä tuoksua sanoin kuvata, mutta tunnet sen varmasti kun seuraavan kerran käyt siellä. Matkatavarakärryjen pyörät rullaavat käytävällä, isojen taulujen teksit vaihtuvat läpättäen, lasin takaa kuuluu vaimea lentokoneen humina ja ympärillä sorisee kaikenlaisia kieliä. Haluaisin nyt lähteä ulkomaille ihan vain sen takia että pääsisin lentoasemalle. Että voisin viettää aikaa siemaillen viinilasillista tai kahvikupillista, katsella vain suurista ikkunoista, kierrellä liian kalliissa kaupoissa, haistella halpoja hajuvesiä, tuntea sen kihelmöinnin vatsassa, joka lentoasemalla aina tulee. Muistakaa nauttia matkalle lähtiessänne myös lentoasemasta!