Huuliongelmia

Olen ollut jo vuoden verran huuliongelmainen. Joskus aikanaan muutama vuosi sitten käytin ahkerasti huulirasvaa, mutta pääsin siitä eroon, enkä ole käyttänyt juuri mitään rasvoja huuliin. Vuosi sitten huulet alkoivat voida huonommin. Pahimmat ovat olleet huulten ympärykset, sillä ne rohtuvat, tai paremminkin tulehtuvat, usein. Silloin huulten ympärille muodostuu punainen puolen sentin reunus, joka ei todellakaan näytä kauniilta. Olen kaikkeni yrittänyt, jokaista keksimääni rasvaa koittanut, mutta mikään ei auta. Huulet ovat kyllä välillä itsestään parantuneet, mutta sitten taas kipeytyneet. Seuraavaksi menen ihotautilääkärille näyttämään, kysymään josko apua löytyisi. Olen alkanut epäillä jotain allergiaa. Mahdollisia syitä saattavat olla myös e-pillerit (kuivattavat ihoa), muuten kuiva iho, nuoleminen (tiedän toki ettei huulten nuoleminen ole fiksua, mutta kun huulet alkavat rohtua ja kipeytyä, reaktiota ei voi estää). Tuntuu että kaikki rasvatkin vain pahentavat tilannetta.

Koska nämä rohtuneet huulet ovat nyt kulkeneet mukanani jo jonkin aikaa, mukanani on ollut myös varsinainen arsenaali vaihtelevia rasvoja. Ajattelinkin teidän iloksenne kirjoittaa näistä kaikista jotain, kertoilla vähän hyvistä ja huonoista puolista.

Aloitetaan ihan tavallisesta huulirasvasta. Blistexin Lip Relief Cream toimii ainakin minulla huulirasvoista parhaiten, nimenomaan silloin kun huulet rohtuvat pahasti ja ovat todella kuivat. Tämä auttoi alkuaikoina, mutta nyt vaikutusta ei huomaa yhtään.

Bepanthenia monet ylistävät. Se tuntuu korjaavan kaiken. Paitsi minun huuleni. On totta että tämä salva tuntuu toimivan ihan hyvin, jos iho on rikki. Minulla tilanne vain pahenee, tai ei ainakaan parane.

Vaseliiniakin olen yrittänyt. Se muodostaa kalvon huulille, jolloin ei ainakaan nuolemisen luulisi ärsyttävän huulia niin paljon. Muutenkin se vähän tasapainottaa turvotusta ja helpottaa kipua, kiiltokin näyttää hauskalta (paitsi jos yrittää parantaa myös huulten ympäryksiä, silloin se näyttää lähinnä naurettavalta). Huuliani vaseliini ei kuitenkaan paranna.

Kävin näyttämässä huulia alkukesästä lääkärille, ja hän epäili josko huulissani olisi jokin bakteerin aiheuttama tulehdus. Sain sitten reseptin antibioottivoiteelle, Fucidin-nimiselle. Käytin voidetta parin viikon kuurin, ja huulet tuntuivatkin paremmilta - vähän aikaa. Tämäkään voide ei poistanut rohtumia lopullisesti, vaikka tuntuikin välillä auttavan.

Antibioottivoiteen kanssa lääkäri sanoi tavallisen perusvoiteen auttavan kuivuuteen. Nivean perus-creme onkin ollut käytössä aina välillä, edelleenkin. Se ei paranna huulia, mutta kosteuttaa niitä väliaikaisesti. Sikäli hyvä tuote, että tätä voi käyttää muuallekin iholle.

Kokeilin myös huulten ympärille Cliniquen Turnaround Concentrate Visible Skin Reneweria. Ajattelin sen ehkä korjaavan punoitusta huulien ympärillä. Punoitus tosiaan laski hieman, mutta ehkä käyttäisin tätä mielummin ihan muuten vain kasvojen iholle.

Olen harkinnut myös Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamin hankkimista, monet kun vannovat sen nimiin. Pitäisi varmaankin ensin käydä kaupassa testaamassa ennen kuin tekisi niinkin kalliin panostuksen. (Voisiko olla ihanampaa purkkia kuin alemmassa kuvassa oleva Vintage Edition?) Onko teillä kokemuksia tästä tuotteesta, tai vinkkejä jostain muista?

Itse en ole vielä löytänyt siis apua huuliini, mutta nämä tuotteet varmasti toimivat, jos huulet eivät ole ihan näin pahana. Jatkan auttavan tuotteen etsintää, ja menen myös lähiaikoina ihotautilääkärille, joka varmasti osaa auttaa.

//Edit. Osaako joku sanoa MIKSI tämä Blogger heittää kuvat aivan miten sattuu kun tekstin julkaisee? Miten ne saa korjattua?

Kuorrutettu uunilohi

Kävimme sunnuntai-iltana keskustassa syömässä ja samalla oli tarkoitus hakea vähän täydennystä jääkaappiin, joka on aina viikonlopun jäljiltä tyhjillään, koska emme ole kesällä olleet yhtäkään viikonloppua kotona. Alunperin ajattelimme hakea kauppatorilta silakoita paistettaviksi, mutta kalakojua ei näkynyt. Päädyimme siis Stockmannin Herkkuun, jossa sattui olemaan kirjolohta halvalla (8.90€/kg). Otimme sitä reilunkokoisen fileen ja tällainen ruoka siitä muodostui, mukaillen anopin reseptiä.

kirjolohifile

1 rasia kermaviiliä

reilusti tuoretta tilliä

juustoraastetta

1 limen mehu

suolaa

sitruunapippuria

Laita kirjolohifile 200-asteiseen uuniin lämmittelemään. Valmista sillä aikaa kuorrute sekoittamalla aineet keskenään. Seosta kannattaa maistella ja aineita lisäillä oman maun mukaan. Kuorrutteen voi laittaa hetkeksi jääkaappiin tekeytymään, kunnes lohi on ollut uunissa noin vartin. Sitten vain kuorrutetta sopivasti lohen niskaan ja takaisin uuniin. Lohi on valmista kun kuorrute alkaa olla jämähtänyt ja pikkuisen ruskistunut. Söimme lohen tällä kertaa yksinkertaisesti perunoiden kera, yli jäänyt kuorrute toimii muuten mainiosti myös kylmänä lisukkeena perunoille. Lohi oli herkullista vaikka kuvassa näyttääkin vähän möhjöiseltä.

Tulinen jauhelihakastike

Tiistaina ruokana oli sitten yksinkertaista mutta maukasta. Tulinen jauhelihakastike syntyy seuraavanlaisesti (unohdin ottaa kuvaa, mutta eipä kai tämä kummoisen näköistä olisikaan):

400g jauhelihaa

1 sipuli

1 pieni paprika

lihaliemikuutio

vettä

ruokakermaa (7%)

suolaa

pippuria

vihreää tabascoa

Ruskista jauheliha, lisää joukkoon myös pilkottu sipuli ja paprika (tähän voisi käyttää myös jalapenoja jos haluaisi enemmän tulisuutta). Lisää joukkoon vettä ja lihaliemikuutio. Anna kiehahtaa ja lisää loraus ruokakermaa ja sopivaksi katsomasi määrä mausteita. Tarjosimme tämän tällä kertaa Rakettispagetin kera, mutta peruna tai riisi olisi myös toimiva lisuke.

Huumaavat tuoksut

Addiktiivinen itämainen tuoksu itsenäiselle, varmalle ja seksikkäälle naiselle joka on erittäin chic. Luottotuoksuni, Calvin Kleinin Euphoria, alkaa olla lopussa. Ostin sen noin vuosi sitten pitkällisen harkinnan jälkeen. Kaapissa on muutama tuoksu, jotka olen ostanut innokkaasti mutta käyttänyt sitten todellisuudessa vain muutamia kertoja. Ajattelin viime syksynä ostavani nyt kerralla kunnollisen tuoksun, jota myös käytän ja josta pidän vielä kauan. Ihastukseni tuoksuun ei ole vieläkään kadonnut, pidän siitä edelleen. Nyt olen vain vähän epävarma siitä, pidänkö tuoksusta niin paljon, että kannattaisi ostaa uusi pullo. Toisaalta kaipaisin vaihtelua, mutta pidän kuitenkin tuollaisista itämaisista, voimakkaista, mutta kuitenkin naisellisista tuoksuista.

Olen käynyt jo useaan otteeseen hajuvesiosastolla tutkimassa, josko löytäisin uuden, ihanan tuoksun. Suurin osa tuoksuista on karmean hajuisia, mutta muutama suosikkivaihtoehto on löytynyt. Harmi vain, että ne kaikki maksavat maltaita. Paras vaihtoehdoista on ehdottomasti Viktor & Rolfin Flowerbomb: Lämmin ja romanttinen kukkaistuoksu, joka on sensuelli ja seksikäs. Sopii tilanteisiin, joissa haluat tuntea itsesi erityiseksi.

Kun ostin Euphorian, mietin silloin myös vakavissani Hugo Bossin Intenseä. Tuoksuu ihanalle purkissa, mutta tuoksu muuttuu ihollani. Se on edelleen hyvä, mutta ei enää yhtään niin valloittava kuin mitä suoraan purkin suusta tuoksuteltuna. Siksi jäi hyllyyn silloin, ja taitaa jäädä nytkin. Pidän kuitenkin tuoksun lämpimästä sävystä ja aikuiselle naiselle sopivasta voimakkuudesta.

Harkinnassa on ollut myös Biothermin vartalotuoksu Pure, joka on ihanan raikas ja kevyt. Hinta on kuitenkin kirpaiseva, kun tuoksu ei kuitenkaan pysy iholla kauaa ja sitä pitää laittaa paljon että juttu toimisi. Jos joku ostaisi tällaisen lahjaksi olisin toki tyytyväinen.

Yhdellä kaverillani on mainio Jean Paul Gaultierin Classique, joka toimii hänellä. En toki ole samaa tuoksua ostamassa, mutta suuntaviivoja hahmotellessa tuokin tuoksu otetaan mukaan.

Ehkä menen taas ensi viikolla (kun on loma ja huomenna palkkapäivä) testailemaan tuoksuja, josko löytäisin omani. Mikä on sinun mielestäsi maailman ihanin hajuvesi? Mitä tuoksua ehdottaisit minun testattavakseni?

Ja loppuun vielä: ehdoton tuoksu miehille on Hugo Bossin Bottled. Aivan kertakaikkisen upea ja miehinen. Paras tietenkin miehen kaulalta haisteltuna, mutta ei valitettavasti joka päivä sinne eksy. Onneksi tätä löytyy kylpyhuoneen kaapista, joten voin aina käydä haistelemassa salaa.

Koruja miehille

Olen rakastunut italialaisen Morellaton koruihin - miehille. Merkki tekee toki koruja naisillekin, jotenkin vain selkeän yksinkertaiset ja tyylikkäät miesten korut iskevät enemmän. Koruja myy Suomessa ainakin Gala, jonka kauniisti somistettuja vitriinejä käynkin aina silloin tällöin tuijottelemassa. Morellaton korut eivät ole mitään halvimpia, mutta eivät myöskään vain rikkaille tarkoitettuja. Itse olen kyseisiä koruja ostanut vain kerran, eihän minulla kamalasti ole miesten koruille käyttöä. Poikaystävä tuntuu kuitenkin olleen tyytyväinen lahjaansa. Ostoslistalle päätyi siis keväällä pitkän pohdinnan jälkeen kuvassa oleva yksinkertainen koru, kangasnauhassa roikkuva pyöreä teräsrinkula. Rinkulassa on reikä yhdessä kohtaa tuomassa yllätyksellisyyttä, sekä pieni timantti antamassa ripauksen blingblingiä. Rinkulassa myös lukee Morellato. Riipuksen voi toki kääntää myös toisin päin, jolloin timantti ja teksti menevät piiloon ja näkyviin jää vain halkeama.

Tässä muutamia koruja Morellatolta, joita itse kelpuuttaisin mielelläni rakkaani ylle.

Jotenkin kiiltävä teräs ja yksinkertaiset muodot, joissa on aina jokin hauska yksityiskohta (pieni timantti tai teksti), ovat minun mieleeni. Korut ovat tarpeeksi arkisia, mutta myös juhliin sopivia. Eivät liian neitimäisiä, mutta eivät myöskään mitään heviosastoa niitteineen. Sopivat siis tyylikkäälle miehelle!

Mitä mieltä olette näistä koruista, tai ylipäänsä koruista miehillä, toimivatko?

kuvat: Morellato

Ensimmäiset päivän asut

Pikainen päivän asu-postaus viime lauantain vermeistä. Lauantaina juhlittiin serkun rippijuhlia, edustin alennusmyynti-löydössäni, Espritin mekossa. Mekon normaali hinta olisi ollut kirpaisevat sata euroa, mutta -50% hintalapun kera varustettuna lähti mukaan, kun satuin vielä löytämään lompakosta kahdeksan euron alennuskupongin kyseiseen liikkeeseen. Mekko on sileää kangasta ja tuntuu hulmuavan tuulessa. Väri on mustavalkoinen, kuva saattaa vähän vivahtaa siniseen. Vyö kuuluu oikeastikin mekkoon tehden mallista ryhdikkäämmän ja korostaen vyötäröä. Kaksi kuvaa ihan teidän iloksenne, kuvat on otettu äitini pihalla.

Illalla lähdimme vielä terassille ja baariin muutaman ystävän kanssa, oli ihanan lämmintä, joten asuna oli vain t-paita ja lyhyemmiksi käärityt farkut, ranteessa pitkä helminauha ja jalassa valkoiset Vagabondin ballerinat (niistä voisin laittaa myöhemmin kuvaakin). Nämä kuvat otettu olohuoneessamme, ehkä niistä saa jotain tolkkua. Lisää postauksia tulossa vielä illemmalla! (kuvat eivät taaskaan asetu kuten tahdoin, mutta jäävät nyt noin kun en jaksa enää säätää niiden kanssa. ensi kerralla sitten paremmin)

Calvin-rakkaudet

Aloitan vaatekaappini esittelyn sen yhdestä tärkeimmästä osasta. Paras vaateostokseni ikinä, vaikka olikin melko tyyriit. Vietän päivästäni noin puolet näissä, ja ovat palvelleet jo reilut puoli vuotta moitteettomasti. Ihastuin aikanaan siskon vastaaviin, ne ovat punaiset, ja melkein yhtä hienot. Etsin omiani kauan, että saisin juuri oikeanlaiset. Muita en olekaan sitten käyttänyt kuin pakon edessä. Eli siis: Calvin Kleinin miesten osaston yöhousut. Kokoa S, mutta ihanan löysät ja rennot, vaikka istuvatkin vyötäröltä juuri sopivasti (kiitos kiristysnauhan). Omani löytyivät Stockmannilta, ja maksoivat muistaakseni vajaan 50€. Metsästin pitkään hyvää väriä, kun tuntui löytyvän vain inhottavia värisekoituksia. Omakseni päätyivät sitten lopulta sopivan unisen siniset. Näistä löytyy todella kätevät taskut, joista yleensä löytää käteni. Hellyyttävänä yksityiskohtana myös sepalus ja sen suloinen nappi.
Kehotankin kaikkia tosiaan panostamaan yöasuun, sillä siinähän vietämme puolet elämästämme! (jotkut ehkä eivät pidä yöasuista, mutta minä vihaan nukkua ilman pitkiä housuja, kun tuntuu että reidet liimaantuu yhteen, siksi nämä elintärkeät kapistukset) Itse olen edelleen rakastunut näihin ja olenkin aina surullinen jos ne unohtuvat kotiin kun lähden reissuun.

Risottoa

Tänään tein ruoaksi parsa-katkarapu-limerisottoa. Ainekset: risottoriisiä, oliiviöljyä, juustoraastetta, katkarapuja, parsaa, sipulia, lime ja kalaliemikuutio. Sipulit pilkotaan ja kuullotetaan oliiviöljyssä, sen jälkeen joukkoon sekoitetaan riisit. Annetaan niidenkin kuullottua hetken. Tällä välin valmistetaan myös kalaliemi, eli lisätään kiehuvaan veteen kalaliemikuutio. Sipulien ja riisien päälle kaadetaan desin verran lientä, ja annetaan kiehua kunnes liemi on haihtunut. Sitten lisätään taas desin verran lientä, lisäämistä jatketaan kunnes riisi on pehmennyt, mutta siinä on vielä napakkuutta jäljellä. Heitetään sekaan pilkotut parsat muutamaa tovia ennen kuin riisi on kypsää.
Katkaravut lisätään joukkoon vain lämmittelemään hetkeä ennen risoton valmistumista. Viimeiseksi joukkoon sekoitetaan vielä juustoraaste, nokare voita sekä ripaus suolaa ja pippuria. Puristetaan vielä limen mehu antamaan vähän särmää, ja annetaan risoton vetäytyä hetki.
Sitten ei muuta kuin syömään! Itselläni kaikki onnistui suht kivuttomasti, vaikka en tällaista risottoa aiemmin ollutkaan tehnyt. Huoletti vähän saako riisin, parsat ja katkaravut kaikki juuri sopivan kypsiksi, etteivät ole liian pehmeitä ja möhjöisiä. Hyvin sujui, varsinkin parsa oli pikkuisen rapeaa. Tätä voisi tehdä useamminkin.
Mitä mieltä olet ruoanlaittopostauksista? Onko liikaa kuvia, liian vähän asiaa?

Kannettava

Muutin muutama kuukausi sitten, ja koneeni majailee nyt olohuone-ruokahuoneessa, ruokapöydällä. Iso möllykkä kun on, niin näyttää todella rumalta ja epäkäytännölliseltä siinä, ja on usein tielläkin. Siksi olenkin ajatellut investoida kannettavaan, nyt kun on vielä kesätyörahoja jäljellä. Saan siihen lisärahoitusta (äiti sponsoroi syntymäpäivälahjaksi osan), joten nyt pitäisi enää päättää minkä verran itse panostan siihen ja mikä vaikeinta, millaisen koneen oikein haluan. En halua mitään laajakuvanäyttöä, vaan suht pienen, ehkä noin 13-15 tuumaisen. Koneen ulkoasun pitäisi olla tyylikäs, mutta kuitenkin toimiva. Akun keston pitäisi olla hyvä, vaikka käytänkin sitä usein kotona piuhan kanssa. Koneessa pitäisi olla jonkin verran muistia, että saisi musiikkia ja elokuvia mahtumaan.

kuva: http://sony.fi

Esimerkiksi tuollainen Sony Vaio tuntuisi itselle sopivalta, pitäisi vain käydä katsomassa jossain Sonyn liikkeessä, että millainen tuo kapistus on ihan oikeasti. Saattaa olla myös hivenen verran liian kallis, kun ajattelin sen tonnin verran varmaankin tähän laittaa rahaa. Olen harkinnut myös iBookia tai Ubuntua, mutta jotenkin siirtyminen toiseen käyttöjärjestelmään tuntuu liian vaikealta, ja kun koulujuttuja kuitenkin pitää tehdä Windows-pohjalle, niin luultavasti pysyttelen toistaiseksi siinä. Ilmeisesti on edessä reissu Sony Centeriin katsomaan tuota suloisuutta, ja sitten katsotaan, onko intoa niin paljon että maksaisin yli 1000 euroa, vai siirrynkö sitten vertailemaan tavallisia, tylsempiä kannettavia. Mutta kun haluaisin niin kovasti tuollaisen!

Onko teillä vinkkejä kannettavan ostoon?

Lentoaseman tunnelma

Asuin koko lapsuuteni aivan Helsinki-Vantaan lentoaseman vieressä. Saatoimme mennä vanhempieni kanssa lentoasemalle vain kahville. Kaipaan noita aikoja. Silloin lentoasemalla pääsi valtavien ikkunoiden äärelle katselemaan kiitoradalla rullaavia koneita. Nykyään sille puolelle pääsee vain matkustaessaan, ellei sitten satu olemaan töissä lentoasemalla. Olin nuorena itsekin monta kesää töissä siellä, siivoamassa. Homma ei tietenkään ollut mitenkään päätä huimaavan hohdokasta, mutta sain siitä rahaa, ja mikä parasta, viihdyin lentoasemalla.
Tähän ikään mennessä on tullut jo muutamakin lentoasema nähtyä, mutta pidän edelleen eniten Helsinki-Vantaasta. Se on sopivan pieni ja kodikas, mutta samalla myös tarpeeksi suuri. En tiedä mikä lentoasemassa niin kovasti viehättää. Kun astuu sisään suureen, avaraan ja korkeaan aulaan, tulee heti sellainen tunne, että on tapahtumassa jotain erilaista. Tunne siitä, kuin olisi lähdössä jonnekin tuntemattomaan. Tunne johtuu varmasti siitä, että lentoasemalta lähtee koneita niin moneen kaukaiseen paikkaan, on vain muutaman askeleen päässä portista, josta astuessaan pääsee Thaimaaseen. Lentoasemalla myös kaikki ovat tasavertaisia; kaikki ovat matkustamassa jonnekin, lähemmäs tai kauemmas. Jännitys tuntuu ilmassa. Lentoasema myös tuoksuu tietynlaiselle. En osaa sitä tuoksua sanoin kuvata, mutta tunnet sen varmasti kun seuraavan kerran käyt siellä. Matkatavarakärryjen pyörät rullaavat käytävällä, isojen taulujen teksit vaihtuvat läpättäen, lasin takaa kuuluu vaimea lentokoneen humina ja ympärillä sorisee kaikenlaisia kieliä. Haluaisin nyt lähteä ulkomaille ihan vain sen takia että pääsisin lentoasemalle. Että voisin viettää aikaa siemaillen viinilasillista tai kahvikupillista, katsella vain suurista ikkunoista, kierrellä liian kalliissa kaupoissa, haistella halpoja hajuvesiä, tuntea sen kihelmöinnin vatsassa, joka lentoasemalla aina tulee. Muistakaa nauttia matkalle lähtiessänne myös lentoasemasta!

Sisustaja sisälläni

Surffailin netissä ja silmiini sattui tämä kuva Nestled In -blogissa. Ajattelin kerätä myös inspiraatiokuvia, sekä tyyleistä että sisustuksesta. Tämä on jälkimmäistä. Minulla on jo vuosia ollut haave omanlaisesta kodista, tosin toiveet ovat vielä kovin epämääräisiä, mutta uskon että niistä lopulta hahmottuu yksi yhtenäinen kokonaisuus ajan myötä. Tämä kuva kosketti sisustajan sisintäni, juuri täsmälleen tuollainen lattia asunnossa pitäisi olla!

Mistä tuollaisia kuluneita lautoja saa? Huoh.

Ps. Blogilla on blogilistalla jo yksi tilaaja! Tulinpa iloiseksi kun huomasin.

Aarre

Haluaisin esitellä uuden pienen aarteeni: karkkirasian, jonka ostin pienestä rihkamakaupasta Tammisaaren keskustasta pari viikkoa sitten. En ostanut tätä sisällä olevien namien takia, en itse asiassa edes syönyt niitä, halusin vain kovasti näin suloisen rasian itselleni.


Sisälle piilotin kaikkea pientä tarpeellista: ponnari, muutama pinni, hakaneuloja, tamponi, korvakorut, särkylääkettä ja pieni rasvatuubi. Rasia sujahtaa laukun pohjalle, josta sen löytää helposti ja jossa se pitää tallessa nämä tärkeät tavarat.


Opettelen tässä pikkuhiljaa käyttämään bloggeria, ja tämä teksti tuleekin siksi ajastuksen kanssa, katsotaan toimiiko. Kuvat ovat hivenen huonolaatuisia, yritän korjata asiaa säätämällä kameran asetuksia, mutten lupaa mitään. En myöskään ole mikään ammattikuvaaja, opetteln vasta. Jostain syystä kuvat eivät pidä sivupohjasta yhtään ja hyppivät hassusti varsinkin ruokapostauksessa, mutta yritän saada nekin aloilleen. Kyllä tämä tästä lähtee.

Tulisen pehmeää kanakeittoa

Ensimmäinen varsinainen postaus maanantain kokkaussessiosta. Kaikki ruoat mitä valmistan on tehty opiskelijan budjetin mukaisesti, eli kaikki mahdollisimman halvalla. Siksi joudun usein vähän soveltamaan, mutta se onkin nautinnollista ruoanlaitossa: minkään ei tarvitse olla niin justiinsa, ja kaikkea voi muokata. Tarkoituksena oli tällä kertaa tehdä chili-kookos-kanakeittoa, resepti on Pastanjauhannasta omanlaiseksi mukailtu. Toeutan tämän Pioneer Woman Cooksin periaatteella, eli kaikista vaiheista on kuvat. Olen kovin tykästynyt molempiin näistä ruokablogeista, joten inspiraatiota on tarttunut. Nyt asiaan.


Tässä ainekset: kanaa naturel, uutta sipulia, valkosipulia, lihaliemikuutio, sweet chili kastiketta, kookosmaitoa, wokkivihanneksia, chiliä ja nuudeleita.

Sipulit ja valkosipulinkynnet pilkotaan pieniksi.


Laitetaan sipulit oliiviöljytilkan kera pannuun paistumaan. Harvinaisen kauniita muuten nuo oliiviöljypullot.




Kun sipulit ovat vähän kuullottuneet, lisätään sekaan runsaalla kädellä sweet chili kastiketta. Tässä vaiheessa keittiöön lehahti mielettömän hyvä tuoksu.















Heitetään kanat sipulien ja kastikkeen sekaan pannulle, ja paistetaan hämmennellen kunnes kanat saavat vähän väriä pintaan.















Vettä kattilaan, lihaliemikuutio muruina sekaan, ja vesi kiehumaan.















Viskataan kanat ja nuudelit lihaliemen sekaan, nuudelit pieniksi hajotettuina, niin on sitten kivempi syödä kun ovat vähän lyhyempiä pätkiä.















Käytetään vihannekset (jotka muuten ovat pakasteita) pikaisesti pannulla sulamassa ja rapsakoitumassa, ja heitetään nekin nuudelien sekaan.















Hämmennetään ja lisätään kookosmaito. Maku kannattaa vielä lopuksi tarkistaa, ja jos siltä tuntuu, lisätä suolaa, pippuria ja sweet chili kastiketta. Sitten ei muuta kuin syömään, slurps!